Neljän joen reitti - pyörätie Etelä-Korean läpi

26. – 31.10.2025, Soul – Busan, 598 km.

 

Soulissa väliaikaisesti asuva kaverini kutsui kyläilemään, houkuttimena pyöräretki Etelä-Korean halki Soulista Busaniin. Tiesi selvästi mistä naruista vetää. Aloin pakkaamaan. 

Etelä-Koreassa on muutamia pitkän matkan pyöräreittejä, Hang ja Nakdong jokivarsia pääasiassa seuraileva Neljän joen reitti on niistä kuuluisin. 

 

1. päivä: Soul - Yeoju, 101 km

Vuokrasin itselleni pyörän NaraBikes nimisestä ison pyörävalmistajan liikkeestä, joka sijaitsee mukavasti lähellä sekä lentokenttäjunan asemaa että joenvarren pyöräreittiä. Sain oikein asiallisen maantiepyörän järkevään hintaan. Polkimet, satulan sekä satula- ja runkolaukut toin omat mukanani. Matkaan päästiin ennen puolta päivää. 

Reitti kulkee alkuun aika lailla Soulin 26 miljoonan asukkaan metropolialueen läpi, kuitenkin koko matkan Hang-joen vartta, jonne on joen molemmille rannoille tehty hyvät pyöräilytiet. Ajo oli oikein sujuvaa. 

 

Joen eteläpuolella vastaan tulee mm. Lotte World Tower, maailman kuudenneksi korkein rakennus. 

 

Pyöräily joen rantoja pitkin on varsin suosittua ja lauantai-iltapäivänä oli paljon maantiepyöräilijöitä liikkeellä. Lounaskeitolle pysähdyimme muutaman kymmenen kilometrin jälkeen. 

 

Pyöräilijöiden määrä väheni, kun pääsimme reilummin kaupunkialueen ulkopuolelle. Pyöräilyinfra oli koko matkan huippuluokkaa ja ajo rentoa ja tasaista, kun mäkiäkään ei tarvinnut ylittää. Pyöräilijöille tehtyjä tunneleita oli useita. 

 

Reitti kulki myös useiden sivujokien siltojen yli, joista selvisimme laidan yli putoamatta. 

 

Etelä-Korean pitkän matkan pyöräilyreitistön varrelta on mahdollista keräillä leimoja erilliseen leimavihkoon todisteeksi reittien ajamisesta. Kaverillani oli projektina vihon täyttäminen, ja pysähtelimme aina muutaman kymmenen kilometrin välimatkoin puhelinkopin näköisille leimapisteille. 

 

Lähestyimme ensimmäistä yöpaikkaa Yeojun kaupungin ulkolaidalla illansuussa. 

 

Loppumatkan saimme ajella pimeässä meille varatulle, melko nuhjuiselle motellille. 

Motellin vieressä oli onneksi avoin kalaravintola, joka tarjosi erinomaiset kalakeitot ja lisäksi vieraanvaraista paikallista juttuseuraa, enimmäkseen ilman yhteistä puhuttua kieltä.

 

2. päivä: Yeoju - Chungju, 96 km

Motellilta ei saanut aamiaista, joten ennen liikkeelle lähtöä nautimme edellisenä iltana korttelikaupasta ostetut valmiskahvit, keitetyt kananmunat ja onigiri riisikolmiot. Muutenkin 7 Eleven -tyyppisiä pikkukauppoja on tiheään reitin varrella, ja ne on hyvin varustettu pyörämatkalaisen pikaruokailua ajatellen.  

Ennen kunnolla tien päälle käymistä pistäydyimme Sejong Suuren, Korean Joseon-dynastian neljännen hallitsijan, korean kielen Hangul-kirjoitusjärjestelmän keksijän ja muutenkin 1400-luvun koko kansan sivistysmiehen hautamuistomerkillä. 

Sitten itse asiaan eli pyörän selkään. Ajo oli syyslomalaisen rentoa rullailua auringonpaisteessa, pyörätiet suoria, tasaisia ja huippukunnossa. 

 

Kauppojen, kahviloiden ja ravintoloiden lisäksi myös muu infra on reitillä viimeisen päälle. 

 

Loppupäivästä lähestyimme vuoristoisempia maisemia, mutta reitti kulki edelleen enimmäkseen tasaista joen rantaa. 

 

Varsinaisten pyöräteiden lisäksi saimme ajella joitain pätkiä autoteistä erikseen merkittyjä pyöräkaistoja. 

 

Vuoristoylityksen lähestyminen näkyi jylhinä maisemina. 

 

Toinen yöpyminen oli suunniteltu vuoristokylpyläksi itseään mainostavaan hotelliin. Kylpyläosio oli perusvarusteltu korealainen sauna eli kuiva- ja höyrysauna sekä eri lämpötilaisia löhöämisaltaita. Ainoana erona korttelisaunoihin altaiden vesi oli rikiltä tuoksahtavaa "terveysvettä" tuliperäisiltä vuorilta. Olihan sekin kieltämättä virkistävää ajopäivän päätteeksi. 

Olimme liikkeellä vilkkaimman sesongin ulkopuolella, ja hotellissa tai lähistöllä ei harmiksemme ollut ravintoloita avoinna. Iltaruoan osalta jouduimme turvautumaan matkamuistomyymälän riisikakkuihin ja vastaaviin snäkseihin.

 

3. päivä: Chungju - Mungyeong, 63 km

Sää oli yöllä muuttunut kylmempään suuntaan. Aamulla asteita oli +4 eikä päivällekään luvattu yli kymmentä astetta. Jotakuinkin kaikki mukana olevat vaatteet päälle siis. 

Tälle päivälle oli tiedossa reitin ainoat pidemmät nousut. Ajaisimme Han-joelta Nakdong-joelle, joet erottavan vuorijonon ylittäen. Alue on ollut historiallisestikin merkittävä; vuoret ylittävä sola oli tärkeä reitti kun ennen yhdistynyttä Koreaa edeltävänä Kolmen Valtakunnan aikana Silla-valtakunnan kuninkaat pyrkivät laajentamaan alueitaan 400-luvun tienoilla.

Meille vuorten ylitys tarkoittaisi paitsi vuoristomaisemia, myös energiaa kuluttavaa kiipeämistä. Hotellin ravintola oli suljettu myös aamiaisen osalta, joten jouduimme turvautumaan minimarketin aurinkoiseen terassiin muutaman kilometrin ajomatkan päässä. Onigirejä, kimbabeja, kananmunia ja kahvia upposi huomattavia määriä. Edellisen illan kunnon ruokailun puute oli yritettävä paikata. 

 

Alkuun nousu vuorille oli pääosin aika loivaa. Aurinko lämmitti ja vaatetusta joutui säätämään. 

 

Välillä oli taas tasaisempaa ajoa chilipeltojen keskellä, joita nähtiin muutenkin jatkuvasti matkan varrella. Jossain kai ne kimchin aineksetkin on viljeltävä. 

 

Pidempi ja jyrkempi nousu kipusi 530 metriin, paikoin yli kymmenen prosentin jyrkkyydellä. Sekin sujui lopulta oikein mukavasti hiljalleen sitkuttaen ja kuvaustaukoja pidellen. 

 

Huipulla oli mukava taukopaikka ja hulppeat näkymät. 

 

Maksimaalinen vaatetus takaisin ylle ja viiden kilometrin vauhdikas lasku vuorensolan toiselle puolelle. Laskun jälkeen reitti kulki taas maaseudun ja pienempien taajamien läpi. Korealaisethan tykkäävät kaikenlaisista söpöistä hahmoista, ja niitä hyödynnetään vähän kaiken mahdollisen brändäämisessä, myös vuoristokylien. 

 

Tiet jatkuivat täälläkin hyväkuntoisina ja olivat pitkiltä osin vain pyöräilijöille varattuja. Hienoa oli rullailla syysauringossa korjuukypsien riisipeltojen halki. 

 

Ajopäivän loppupuolella pysähdyimme myöhäiselle lounaalle, samalla kulttuuri- ja historianälkäämme tyydyttämään alkujaan Silla-dynastian aikaisilla Gomosanseongin linnoituksilla. 

 

Vielä päivän viimeiset leimat ilta-auringossa. 

 

Mungyeongista meille oli varattuna asiallinen airbnb-henkinen majoitus. 

 

Illalla vielä kylän keskustaan iltakävelylle ja herkulliselle, pöydässä paistettavalle dakgalbi-aterialle. 

 

 

4. päivä: Mungyeong - Gumi, 85 km

Toinen aurinkoinen, kaunis ja raikas vaivaisen muutaman lämpöasteen aamu. Matka jatkui rennosti maaseutumaisemissa joen rantoja seuraillen. 

 

Yksi oikeasti jyrkkä, mutta lyhyt nyppylä osui kaiken tasaisuuden keskelle. 

 

Lounasaikaan saavuimme Korean pyöräilypääkaupungiksi itseään tituleeraavan Sangjun polkupyörämuseolle. Museossa oli näytillä pyörien kehitystä sen esivaiheista 1870-luvun turvapyörään, jossa on jo kaikki nykypyörän peruskomponentit olemassa. Ihan kiva museo, vaikkakaan ei historiaesittelyjen suhteen mitenkään kattava, ja lisäksi pääasiassa koreankielinen. 

 

Ennenvanhaan pyöräilyssä oli sentään arvokkuutta. 

 

Sangjussa sillatkin ovat pyöräilyaiheisia. 

 

Lounaaksi vedimme ihan parhaat bibimbapit läheisessä ravintolassa. 

 

Pyöräilyreitin päärahoittajan, Etelä-Korean vesihuollosta vastaavan kansallisen K-Water -yhtiön brändissä pyöräily näkyy monessa paikassa. 

 

Sangjun alueella pysähdyimme vielä lyhyesti Nakdong-jokimuseoon. Seuraavan yön hotelli oli varattu teollisuuskaupunki Gumista (kaverin luonnehdinnan mukaan Korean Kouvola), johon pääsy vaati muutaman kilometrin suunnistus- ja kaupunkiajorupeamaa iltahämärässä.

 

5. päivä: Gumi - Daegu, 54 km

Gumista pääsimme liikkeelle jälleen aurinkoisessa ja nyt myös vähän lämpimämmässä säässä. Seuraavan järkevän yöpymispaikan valinnan takia tiedossa oli lyhyempi ja kokonaisuudessaan lättänä joenvarsipätkä Daegun kaupunkiin. Aikaa oli siis yllin kyllin kulttuuri- ja muuhun lorvailuun.

Pysähdyimme ensimmäisen kerran Korean sodan ratkaisutaistelupaikoille rakennetulle Chilgokin sotamuseolle ja -muistomerkille. Armeijan söpöilybrändäys näyttäytyi hieman groteskina muiden esitettyjen kuvaelmien rinnalla. 

 

Lounaalle pysähdyimme urheilukentän laidan ravintolan terassille. Reitin varrella oli hyvin tarjolla monenlaisia ruokapalveluita, ja pienimmistäkin paikoista sai aina hyvät pöperöt, korealaiseen tapaan monine pikkulisukkeineen. 

 

Joen varren pyörätiet ovat pääasiassa asfaltti- tai betonipäällysteisiä, ja paikoin ne kiertävät maisemallisesti vuoren rinteitä joen päällä erityisiä teräsrakenteisia ramppeja pitkin. 

 

Daegu on Etelä-Korean kolmanneksi suurin, laajalle alueelle levittäytyvä miljoonakaupunki. Laadukkaamman puoleinen, edullinen hotelli oli jälleen muutaman kilometrin suurkaupunkiajelun päässä reitiltä. 

 

Kamojen purkamisen jälkeen suunnistimme hotellin viereisen korttelin saunaan, jonka löysimme lopulta pienen suunnistamisen ja kyselykierroksen jälkeen toimistopilvenpiirtäjän kahdeksannesta kerroksesta. Tykästyin matkan aikana kovasti korealaisen saunan konseptiin, ja tämä Daegun oikein tunnelmallinen sauna altaineen oli ihan parhaita. Kylpemisen jälkeen suunnistimme raukeina grillattujen ankeriaiden kimppuun. 

 

 

6. päivä: Daegu – Banpo-ri, 89 km

Jälleen aurinkoinen aamu. Hotelliaamiaisen ja Daegun kaupunkialueen sompailujen jälkeen tutusti ajoa joen rannan pyöräteillä. Ensimmäinen pysähdys oli Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluvan Dodongin konfutselais-akatemian 1600-luvulla rakennetut lukaalit. 

 

Pyöräilymaisemat ympärillä olivat jylhät, mutta reitti kulki jokilaaksossa tasaisissa merkeissä. Päivän loppupuolella päästiin nautiskelemaan muutamasta lyhyestä, mutta jyrkästä mäestä. Vuorenrinteelle rakennetulle buddhalaistemppelille oli helppo päättää pysähtyä kesken ylämäen äheltämisen. 

 

Miksei meilläkin voisi kirkkotaiteeseen kuulua vähän enemmän iloa? 

 

Persimonipuita näkyi matkan varrella jatkuvasti. Herkullisen näköisiä, mutta ei tällä kertaa uskaltauduttu varkaisiin. 

 

Päivän finaalina oli parin kilometrin mittainen nousu, jonka loppupuoliskon omille reisille brutaali jyrkkyys tiristi mukavasti hien pintaan. 

 

Pian vauhdikkaan laskun jälkeen saavuttiin seuraavaan majapaikkaan, glampingiksi itseään kutsuvaan ylelliseen telttakylään. Iltaruoka grillailtiin täysvarustellun teltan eteisessä. 

 

 

7. päivä: Banpo-ri - Busan, 110 km

Viimeinen varsinainen ajopäivä alkoi lyhyellä, mutta tiukalla ylämäellä. Kun lihakset oli näin saatu lämmiteltyä, koko loppumatka olikin sitten melko lailla tasamaata ja rentoa rullailua. Reitti kulki useamman kerran joen puolelta toiselle ja näkymät silloilta olivat upeita. 

 

Daegun ja Busanin välin keskivaiheet oli reitin ainoa seutu, missä oli heikosti minkäänlaisia palveluita tarjolla. Saimme ajella reippaasti yli 50 kilometriä ennen kuin vastaan tuli lounaspaikka. 

 

Iltapäivällä säät hellivät pyöräilijöitä edelleen auringonpaisteella ja nyt jo lähes parinkymmenen asteen lämpötiloilla. Viimeiset kymmenet kilometrit ennen Busanin kaupunkialuetta olivat täyttä nautintoa; viimeisen päälle pyöräilyinfraa joenrannan hulppeissa maisemissa. 

 

Viimeinen evästauko ennen määränpäätä. 

 

Loppumatka kulkee Busanin sisääntuloväylän varren erinomaisia, sinällään selkeitä ja suoria pyöräteitä, mutta reitin viitoitukset eivät tällä osuudella ole kovin kattavat, joten jonkinlainen reitin etukäteissuunnittelu tai vähintään karttapohjan mukana pitäminen on suositeltavaa (ainakin Komootin kartassa oli suurimmat pyörätiet hyvin merkattuna).

Reitin viimeinen leimapiste on saarella Nangdok-joen keskellä. Saarelle johtavalta sillalta on hyvät näkymät Busanin esikaupunkialueelle. 

 

"Maaliin" saavuimme hyvissä ajoin valoisan aikaan. 

 

Enää lyhyt polkaisu Layers-hotellille, hotellin omaan korea-saunaan rentoutumaan ja siitä hotellin lähistön kujille dakgalbi-mätöille. 

 

 

8. päivä: Bussilla takaisin Souliin

Enää oli jäljellä paluumatka Souliin. Hotellilta oli vajaan tunnin metromatka Busanin linja-autoasemalle (pyöriä on luvallista kuljettaa metroissa viikonloppuisin) ja sieltä rapiat neljä tuntia bussilla Souliin (pyörät saa maksutta mukaan, jos kuljettaja päättää, että pyörille on tilaa), josta vielä puolen tunnin pyöräily joen vartta pyöräliikkeeseen. Zombie-elokuvasta tuttuun Busan-Soul junaan ei pyöriä mukaan saa. Vuokrapyörän olisi saanut lisämaksusta palauttaa myös Busaniin. 

 

Yhteenveto 

Soul-Busan pyöräily oli aivan mahtava kokemus, jota voi lämpimästi suositella kaikille pitkien pyörämatkojen ystäville. Arvioisin varsin matalan kynnyksen reitiksi; pyöräilyinfra on huippuluokkaa, viitoitukset kattavat ja selkeät (ihan lopun Busanin päätä lukuun ottamatta) ja palveluja löytyy mukavasti koko reitin mitalta. Vaikka Etelä-Korean pinta-alasta 70 prosenttia on vuoristoa, reitti kulkee jokivarsia pitkin, ja suurin osa matkasta on tasamaata. Lähes koko reitti on pyörätietä tai muuten muusta liikenteestä selkeästi erotettua väylää, joten ajaminen on rentoa eikä autoista tarvitse stressailla.

Koko reitillä on pari kunnon nousua ja muutama jyrkähkö nyppylä, joiden takia pyörästä on hyvä löytyä kevyempääkin välitystä, jos haluaa kaikki ylämäet nautiskella pyörän päältä. Toisaalta jyrkimmät nousut on sen verran lyhyitä, että niiden taluttaminen ei varmasti retken kokonaiskuvaa ihmeemmin pilaa.

Ihmiset ovat erittäin ystävällisiä, auttavaisia ja suhtautuvat superpositiivisesti länsimaisiin pyöräilijöihin. Harvat puhuvat englantia, eivät välttämättä edes ravintoloissa tai pienemmissä hotelleissa, mutta se ei suinkaan estä aktiivista kontaktin ottoa. Ruokalistat ja muut tekstit ovat usein vain korealaisilla hangul-merkeillä, joten voi olla hyvä opetella pari korealaista ruokalajin nimeä, joita voi sitten nälkäisenä toistella (esim. bibinbapia eli korealaista ”riisipyttipannua” saa jossain muodossa melkein joka paikasta). Ja ruokahan on ihan älyttömän hyvää ja halpaa. Majoittuminen on myös hyvin edullista, ainakin netistä etukäteen varaamalla; meidän isompien kaupunkien kahden hengen asialliset hotellihuoneet kustansivat muutaman kympin yöltä.