Länsi-Norjan vuonoilla – vesiputouksia koskista ja taivaalta
14.-30.6.2025, Pyöräilyä 565 km, patikointia 45 km, autoilua 2600 km.
Pitipä päästä Norjaan pyöräilemään. Kun eksyi talven pimeinä iltoina katselemaan MatthewNorwayn pyöräilyvideoita, niin niinhän siinä kävi. Länsi-Norjan vuonojen maisemat houkuttelivat erityisesti. Eli ei muuta kuin suunnittelemaan.
Valmistelut ja suunnittelut
Ensimmäinen kysymys oli, miten päästä sinne oikeille seuduille. Kovat tyypit tietysti pyöräilisivät, mutta meille Ruotsin poikki pyöräily olisi ollut turhan pitkä rupeama eikä länsinaapurin maisemat ollut tällä kertaa se mitä haettiin. Myöskään pyörän kuskaaminen junassa ei Ruotsissa onnistu läheskään kaikilla linjoilla. Lennot Osloon olisi ollut yksi vaihtoehto, mutta sieltäkin olisi ollut aika lailla pitkä matka länsirannikolle. Päätimme tällä kertaa kokeilla omaa autoa pyörien kuljettamiseen. Tämä toisi myös mahdollisuuden tutustua Norjan ihmeisiin muutenkin kuin pyörän selästä.
Mehän ei olla millään mittarilla ns. autoihmisiä eikä näin pitkistä automatkoista ollut aiempaa kokemusta. Vähän siis jännitti. Lisäksi pyörät pitäisi saada kulkemaan mukana. Auto on keskikokoinen porrasperä, josta ei löydy peräkoukkua eikä katolta kiskoja, joten mitkään kuljetustelineet eivät tulleet kyseeseen. Uskomatonta kyllä, mutta eturenkaat ja polkimet irrotettuina kaksi pyörää sai mahtumaan varsin helposti takakonttiin takapenkit kaatamalla. Ja lisäksi retkivarusteet ynnä muut pyörissä mukana kulkevat (varustuksista löytyy pohdintaa aiemmasta Lapin reissun raportista). Ei ehkä kaikista elegantein ratkaisu, mutta meille toimiva!
Oman auton taktiikalla pyöräilyt tulisi tietysti toteuttaa lenkkeinä, eli auton parkkipaikka olisi pyöräilyrupeaman lähtö- ja paluupaikka. Tarkemmin maisemallisia reittejä tutkiskeltuamme Ålesundin seudut vaikuttivat ihanteellisilta tämän tyyppisiin lenkkeihin. Alustavasti suunnittelimme pari noin viikon reittiä, toinen Ålesundin etelä-, toinen pohjoissuuntaan.
Matkaan!
Koska matkaa pyöräilyseuduille päätettiin tehdä omalla autolla (ja koska autolla ajeltiin lopulta enemmän kuin alkuun suunniteltiin, kuten tarinasta tulee käymään ilmi), tästä pyöräilyraportista tuli vähän myös autoiluraportti.
Melko täyteen pakattu auto starttasi kotipihasta aurinkoisena kesäkuun alkuiltana. Ruotsin puolelle siirryimme Naantalista Finnlinesin yölautalla. Oikein toimiva ja edullinen yhteys.
Ensimmäisenä varsinaisena matkapäivänä oli tavoite ajaa aika lailla koko päivän Kapellskäristä Ruotsin poikki reilusti Norjan puolelle. Päätimme ajella pienempiä teitä ja rauhallisempia reittejä Moran kautta. Tämä oli oikein hyvä valinta, idyllisiä pikkukyliä ja maalaismaisemaa.
Rättvikin jälkeen ja lähestyttäessä Norjaa maisemat alkoivat muuttua jylhemmiksi ja erämaamaisemmiksi. Yllättävää oli myös nähdä poroja näillä leveysasteilla. Idre (eteläsaameksi Eajra) on kuitenkin vain niukasti Tampereen sijaintia pohjoisempana.
Norjan puolelle saavuttaessa maisemat olivatkin sitten ... no ... ihan kuin Norjassa.
Illansuussa saavuimme Lesjan kunnassa sijaitsevaan airbnb-majapaikkaamme, joka osoittautui tilavaksi ja viehättäväksi mökkimäiseksi asunnoksi. Uni maistui siellä oikein hyvin.
Seuraavana aamuna jatkoimme autolla kohti Ålesundia. Tie E136 lähestyttäessä Åndalsnesiä loksautti härmäläisten leuat; uskomattomia lumihuippuisia vuoria ja vesiputouksia tien molemmin puolin.
Olimme jo sen verran lähellä seuraavaa yöpymispaikkaa ja suunniteltua pyöräilytukikohtaa, että suunnittelimme pari patikointiaktiviteettia matkan varrelle. Ensin pysähdyimme Romsdalin laaksossa Trollveggenin luona, joka on Euroopan korkein pystysuora kallioseinämä. Rinteen edessä pauhasi koski Elfossen, jonka varressa kulkevaa luontopolkua kävelimme pari kilometriä suuntaansa.
Trollveggeniltä ajoimme Trollstigenille, joksi kutsutaan serpentiinitietä, joka yhdistää Valldalin ja Romsdalin laaksot. Itse Trollstigen oli suljettu maanvyörymien korjaustöiden vuoksi, ja autolla pääsi vain tien alapään näköalapaikoille.
Mutta ei hätää, Kløvstien patikointireitti vei koko matkan ylös. Reitti oli välillä vaikeakulkuista, ja aikaa meiltä kului näköalatasanteelle kipuamiseen noin kaksi tuntia, mutta se todella kannatti: maisemat matkan varrella olivat upeat. Vähän väliä piti jäädä ihastelemaan koskia, putouksia ja näkymää alas laaksoon. Alas vuoren rinnettä pääsimme yllättävän nopeasti, reilussa puolessa tunnissa.
Seuraavaksi ajoimme Åndalsnesiin ja kävimme salaattilounaalla kahvila Sødahlhusetissa. Salaatit olivat maukkaita ja antoivat sen verran energiaa, että päätimme vielä päivän päätteeksi kavuta ylös kylän viereiselle Rampestrekkenille. Ylös olisi päässyt myös gondoli-hissillä, mutta se olisi kustantanut noin 50 € per nenä. Kapuaminen oli aika tiukka, noin tunnin rypistys suuntaansa, ja jyrkkä nousu alkoi jo tuntumaan jaloissa. Näkymät olivat ylhäältä näköalapaikalta kuitenkin upeat.
Ensimmäinen aamu varsinaisessa kohteessa. Pyörätukikohdaksi olimme suunnitelleet airbnb-kämpän läheistä parkkipaikkaa. Alkuperäinen suunnitelma oli nousta tässä vaiheessa pyörän selkään nautiskelemaan. Päivä oli kuitenkin sen verran sateinen ja tuulinen, että päätimme viettää sen autoillen ja viettää seuraavankin yön samassa majapaikassa. Ajoimme Måldeen ja kuuluisaa Atlantic Ocean Roadia pitkin Kristiansundiin. Matkalla söimme ravintola Bryggjen I Budissa buffetlounaat hintaan 400 NOK eli 35 €/henkilö. Tarjolla oli useampaakin laatua kalaa ja muuta, mutta paikasta (ja ehkä myös ruoasta) tuli mieleen lähinnä kouluruokala. Norjan hinnat + turistilisä?
Suuresti hehkutettu Atlantic Ocean Road ei tehnyt meihin juurikaan vaikutusta. Tosin näkyvyys oli sateessa aika rajallinen, mutta meidän arvostelun mukaan edellispäivän (ja erityisesti tulevien päivien) useat ajellut tiet olivat paljon mieleenpainuvampia.
Tiedossa oli, että nuo Länsi-Norjan seudut ovat Euroopan sateisimpia, mutta meillä oli kyllä tilauksessa jotain muuta pyöräilypäivien ajaksi. Mutta siis seuraavakin päivä oli edelleen sateinen, ja päätimme lykätä pyöräilyyn lähtöä vielä (ainakin) yhdellä päivällä. Lisää autoilua siis. Aamupäivällä kävimme pikaisesti tutustumassa itse Ålesundiin, ja perehdyimme kaupungin historiaan Aalesunds Museumissa. Kalastusteollisuuden ympärille rakentunut kaupunki paloi lähes täysin vuonna 1904 ja rakennettiin uudelleen art nouveau -tyyliin.
Lievän ketutuksen lisäksi yksi käytännön haaste pyöräilyn aloittamisen jatkuvassa lykkäämisessä oli se, että meidän airbnb- base camp ei ollut enää saatavilla seuraavaksi yöksi. Siispä suunnitelmia täytyi hieman justeerata. Varasimme uuden airbnb-kämpän lähtöpisteeksemme Voldasta, jonkin verran Ålesundista etelään. Reilun tunnin auto- ja lauttamatkan jälkeen tutustuimme vähän Voldan kaupunkiin. Ihan kiva pikkukaupunki upeassa ympäristössä, kuten vähän kaikki paikat tuolla tuntuvat olevan. Välillä pitelimme sadetta Fruenes-kahvilassa, jossa söimme salaatin ja joimme kahvit. Loppuillan käytimme valmistautumiseen seuraavana aamuna alkavaan fillarointireissuumme.
1. pyöräilypäivä: Volda – Hellesylt, 60 km
Päätimme tosiaan vihdoin siirtyä itse asiaan eli liikkeelle pyörien selässä, huolimatta sääennusteista, jotka lupailivat jälleen yhtä, ainakin ajoittain sateista päivää. Pitelimme aamupäivän suurimmat sateet, kasasimme pyörät ja lähdimme liikkeelle puolen päivän jälkeen. Tie Voldasta Saeboon otti tasamaan asukeilta ns. löysät pois; pari viiden kilometrin nousua heti kärkeen. Muutenkin homma oli Saeboon saakka on/off-sateessa ja melko vilkkaalla tiellä aika lailla suorittamista. Saebosta matka jatkui lautalla rauhalliseen Urken kylään, jossa poikkesimme kahvilla ja ihailimme maisemia.
655-tieltä meidän oli tarkoitus
jatkaa kohti Stryniä, mutta päätimmekin poiketa vielä Geiranger-vuonon suuntaan,
joten käännyimme tielle 60 Hellesyltin suuntaan. Suunnitelmana oli jatkaa vielä
Hellesyltin jälkeen kymmenisen kilometriä vuoristojärviseudulle telttapaikkaa
katselemaan. Kilometrien alamäen laskettelun Hellesyltiin jälkeen olimme sen
verran kylmissämme, sateen läpimäriksi kastelemia ja väsyneitä, että telttailu
ja lisänousut eivät oikein houkutelleet samalla tavalla kuin lämmin suihku
kauniilla paikalla kosken vieressä sijaitsevassa Stadtheimfossenin pienen
leirintäalueen mökissä.
2. pyöräilypäivä: Hellesylt - Loen, 58 km
Lähdimme aikaisin liikkeelle Hellesyltistä kohti Stryniä, sillä aamupäiväksi oli luvattu jopa aurinkoa, ainakin ajoittain. Hellesyltin kylän näkymää hallitsee näyttävä koski. Muutoin paikka on Geirangerin lauttaristeilyn toisena päätepisteenä aika lailla turismin värittämä.
Aluksi ajoimme tietä numero 60, edellisen päivän parhaimmillaan/pahimmillaan yli 10 % laskut ylöspäin. Kummasti auringonpaiste vaikuttaa mielialaan. Nousu meni ihan mukavasti pienimmällä vaihteella sitkutellen ja välillä koskipaikoille pysähdellen.
3. pyöräilypäivä: Loen – Oldevatnet – Briksdalsbreen - Lovatnet, 98 km
Jopas nyt jotakin, säätiedotusten mukaan luvassa olisi lämmin ja aurinkoinen päivä! Tämä täytyisi käyttää täysimääräisesti hyödyksi. Lähdimme siis liikkeelle aikaisin aamulla, heti aamupuurojen ja -kahvien jälkeen. Koska telttapaikka oli hieno, päätimme palata siihen seuraavaksikin yöksi ja jättää teltan ja pääosan retkeilykamoista niille sijoilleen. Ajoimme ensin Loenin kylän läpi Oldenin suuntaan katsomaan Briksdalsbreen jäätikköä. Rullailimme rennosti Olden-järven kauniita rantoja pitkin rauhallista tietä, jossa ei vaihteeksi ollut juurikaan nousuja/laskuja. Jäätiköiltä laskevan veden maaginen turkoosi väri johtuu vuoriston hienoksi jauhautuneista kivipartikkeleista.
Jäätikön sulavedet purkautuvat Oldevatnetiin näyttävinä koskina.
Nautimme kahvit ja proteiinipatukat ja lähdimme polkemaan takaisin Loenia kohti. Huoltoasemalla syödyn mättölounaan jälkeen voimia löytyi sen verran mukavasti, että päätimme kääntyä vielä toiselle kovasti kehutulle jäätikköjärvelle, Lovatnetille. Ajelimme Lovatnetin ja sen kosken rantoja järven päähän saakka. Maisemat olivat taas upeat.
Vielä illansuussa nousimme Loenin Skylift-hissillä 1000 m korkeuteen (650 NOK per nokka) ja siitä huipulle patikoiden ihailemaan näkymiä päivällä vierailluille järvilaaksoille.
Iltaruokana oli (jälleen) italian pataa soijarouheella sekä siemenillä ja mustikoilla terästettyä kaurapuuroa, ilta-auringossa nautittuna.
4. pyöräilypäivä: Loen - Sandane, 61 km
Lähdimme vähän haikein mielin ihanalta telttapaikalta. Ajoittainen sadepäivä oli tiedossa, ja poljimme hissukseen Strynin kautta Loteen suuntaan. Tie 613 Loteen, aka Panorama Road, on kaunis ja rauhallinen, mutta myös haastava. Jos oli aiempina päivinä jyrkkiä, ajoittain yli 10 % nousuja, nyt nousu oli myös pitkä, yhtä soittoa 500 metriin. Taukopaikkoja oli tällä tiellä vähänlaisesti ja ne käytettiin hyväksi.
Lotesta menimme lautalla Andaan, jossa vilkas E39-tie Sandaneen haarautui pian rauhalliseksi maaseututieksi vuonon rannalla. Taukoja tuli mukavasti, kun välillä paistoi, välillä taas pidettiin sadetta. Sandanessa kävimme kuivattelemassa ja syömässä kalaruokaa italialaisessa Mona Lisa restaurantessa, joka vaikutti olevan paikallisten keskuudessa suosittu. Yöksi ajoimme Sandanen Gloppen Camping & Leisure Centerin mökkiin, joka osoittautui sateiden kastelemille retkeilijöille hyväksi valinnaksi.
5. pyöräilypäivä: Sandane - Florø, 99 km
Lähdimme Sandanesta auringonpaisteessa Eidsfjordenin rannikkoa pitkin kohti Hyenia. Todella kaunista ja rauhallista tietä, jälleen. Hyenissä kävimme eväsostoksilla kaupassa, jonka vieressä oli mukava lounaspaikka.
Hyenista matka jatkui kauniissa
maisemissa, alkuun taas vaihteeksi ylämäkeä koskia seuraillen, järviylängölle nousten.
Nousun jälkeen matka jatkui kaunista ja rauhallista tietä Skillbreivatnetin, Heimsetvatnetin, Stortfjordenin, Krokstadvatnetin ja Endestadvatnetin ylänköjärvien maisemissa. Storebytä lähestyttäessä sateet lisääntyivät eikä kastumista enää oikein saanut taukoilulla vältettyä. Storebystä Florø:hon ajoimme pääosin isompaa ja tylsempää tietä nro 5, jolle mahtui myös muutama tunneli, joita ei päässyt kiertämään. Onneksi liikennettä ei ollut liikaa. Florøssä sää selkeni ja söimme retkiruoat auringonpaisteessa näköalapaikalla.
Yön nukuimme Kinn Hotel Floressa, jossa saimme kuivateltua päivän sateiden kastelemat vermeet.
6. pyöräilypäivä: Florø – Måløy - Åheim, 56 km
Sääennusteiden seuraaminen ja sen mukaan pyöräilyjen suunnittelu on tärkeä osa matkan tekoa (ainakin Norjassa). Usein tosin tuntui, että eipä se tuonut mitään lisäinformaatiota; semmoista Päiväni Murmelina meininkiä joka päivä – ehkä sataa, ehkä ei, luultavasti sataa.
Runsaan aamiaisbuffetin jälkeen siirryimme lautalla Florøsta Måløyhyn. Alkuperäinen reitti olisi kulkenut Bremangerlandetin saaren kautta, josta olisi ollut parinkymmenen kilometrin pyöräilyn jälkeen lauttayhteys Måløyhyn, mutta koska sama lautta jatkoi Måløyhyn, jätimme sateiden takia tuon osuuden välistä. Måløyssa kävimme (sateen takia) parin tunnin lounaalla vähän fiinimmän oloisessa ravintola Havfruenissa. Kala-äyriäiskeitto oli huippu, todella hienostuneen makuista, fish&chipsit ihan ok. Suurimpien sateiden tauottua matka jatkui kohti Åheimia. Alun vilkkaampien tieosuuksien ja nousujen jälkeen käännyttiin rauhalliselle Seljevegenille, joka seuraili jälleen kauniisti vuonojen rantoja. Sääkin selkeni. Pyöräily maistui.
Atlantin rannikon osuuksilla pyöräiltiin pääosin rennosti rantaviivoja seuraillen, mutta noin 10 km ennen Åheimia ylitettiin vuono; pitkä ja jyrkkä ylämäki vei aika lailla loput sen päivän voimat. Åheimissa yövyimme Jetmund Gjesteheimin nurmialueella teltassa. Hyvä diili, 200 NOK hintaan teltan sai laittaa majoitusrakennuksen viereen ja yhden huoneista keittiö-, wc- ja kylpyhuonetilat olivat käytettävissä yksityisesti vain meille.
7. pyöräilypäivä: Åheim - Sula, 82 km
Reilun aamiaisen jälkeen Åheimista lähtiessä kävimme tutustumassa nykyään museona toimivaan, alkujaan 1100-luvulta peräisin olevaan Sankt Jetmundin kirkkoon.
Matka jatkui rannikkoa seuraillen poutasäässä. Vielä edellisenä päivänä oli lupailtu samaa ajoittaista sadetta tai paistetta eli ei, mutta nyt ennusteet olivatkin ilahduttavalla tavalla pielessä. Tällekin päivälle oli varattuna parit ihan reippaat nousut.
Ehdimme juuri ja juuri sopivasti Gurskøyan lauttaan. Gurskøyan ja Hareidlandetin saarten tiet olivat vilkkaampia ja tylsempiä. Onneksi loppumatka ennen Hareidin satamaa oli pyörätietä.
Hareidista matkasimme lautalla Sulaan, Ålesundin eteläpuolelle. Noin 5 km pyöräilyn jälkeen löysimme hyvän telttapaikan Mausavatnetin rannalta.
8. pyöräilypäivä: Sula - Volda, 51 km
Toinen poutapäivä peräkkäin! Tutut retkiaamiaiset ja teltan purkamiset, ehkä vähän haikeina, koska pyöräilyt olivat tältä erää lähestymässä loppuaan. Pyöräilyyn lähdön parin päivän lykkääntymisen takia (ja koska tuleville päiville ennustettiin taas lisää sateita) olimme päättäneet hylätä Ålesundin pohjoispuolen pyöräilyt. Tämä olisi siis viimeinen päivä nautiskella tätä lajia.
Lyhyt pyöräily Sulan satamaan, lautalla vuonon yli ja Hjørundfjordenin rauhallista rantatietä Indre Standalia kohden. Tämä olikin yksi reissun upeimmista teistä.
Indre Standalista käännyimme vuonon yli kohti Voldaa. Kova ja jyrkkä nousu, mutta palkitseva; todella kaunista maisemaa ja luontoa.
Tälläkin ylängöllä, kuten vähän kaikkialla matkan aikana, saimme seuraa teiden varsilla laiduntavista lampaista.
Myös lasku Voldaan oli hieno, seuraillen jokivartta ja rauhallista maaseutua. Voldassa pakkasimme pyörät autoon ja jatkoimme autoturisteina.
Paluumatkan autoilun kohokohdat
Suunnitellessamme matkaa vastaan tuli roppakaupalla suosituksia tuolta seudulta, jotka eivät kuitenkaan mahtuneet meidän pyöräilysuunnitelmiin. Toisen pyöräilyreitin skippaamisen ansiosta meillä oli vielä matkapäiviäkin jäljellä. Päätimme siis hyödyntää omaa autoa turisteilun jatkamiseen.
Voldasta ajelimme tutuille seuduille Strynin suuntaan, tosin isompia valtateitä, joille ei pyörällä olisikaan asiaa. Strynistä jatkoimme Strynvatnetin, seudun kolmannen laaksojärven, rantoja pitkin kohti Gamle Strynefjellsvegenin perinnetietä, joka on auki vain kesäisin ja nykyään lähinnä turistien käytössä. Nousu ylänkötielle oli aivan huikea.
Itse Gamle
Strunefjellsvegen on kapea, mutkitteleva, osittain päällystämätön yli 1000 metrissä kulkeva tie. Karua, upeaa maisemaa,
ylänköjärviä ja koskia.
Vietimme yön Skjåk Saeterin retkeilyalueen mökissä.
Yksi eniten kehutuista Norjan teistä on tie 55 Lomista Høyangeriin. Sinne siis suuntasimme. Ja olihan se kyllä kehujensa veroinen. Nousut, laskut ja maisemat ovat huikeita, kun tie kulkee Norjan korkeimpien vuorten katveessa.
Varsinkin lähestyttäessä Skjoldenia tie nousee paikoin yli 1000 metrin korkeuteen, kesäkuun lopulla vielä varsin lumisiin maisemiin.
Muutamia retkipyöräilijöitä täydessä varustuksessa tuli tuollakin vastaan. Täytyy kyllä kypärää nostaa, näiden teiden nousut ovat vielä ainakin pykälää kovempia kuin mitä me aiempina päivinä sitkuttelimme.
Välillä pysähdyimme Turtagrøssa ja kävimme patikoimassa Nedre Dyrhaugin huipulle 1080 metrin korkeuteen.
Tie 55:ltä käännyimme 15 km ennen Skjoldenia kapealle Tindevegenille, joka nousee jälleen 1100 metriin ja laskettelee øvre Årdalin kaupungin upeaan maisemaan.
øvre Årdalin kaupungista muutaman kilometrin jokivartta ylöspäin löytyi rauhallinen Utladalenin leirintäalue, jossa vietimme seuraavan yön teltassa.
øvre Årdalista lähdimme seuraavana aamuna ajelemaan pikkuhiljaa kotia kohden. Tälläkin matkalla varsinkin alkumatka oli jatkuvaa maisemien ihastelua. Tie 53 nousee jälleen uudelle vuoristoseudulle, jonka varrella erityisesti rauhallinen Tyin-järvi yli 1070 m korkeudessa teki vaikutuksen.
Viimeisen yön Norjan puolella vietimme Lillehammerin lähistöllä Nordseterin vuorihiihtokeskuksen liepeillä. Lillehammer Fjellstue og Hytteutleien hotellihuoneet olivat aikaa nähneet, mutta aivan toimivat. Saavuimme sen verran aikaisin, että ehdimme hyvin patikoida Nevelfjelletin huipulle. Maisemat olivat näillä seuduilla enemmän Suomen lappiin rinnastettavia.
Edessä oli enää ajopäivä Ruotsin läpi väliyöpymisellä Västeråsissa (ei erityisen mieleenpainuva kaupunki, muutoin kuin laitamilla sijaitsevan Anundshögin pronssikautisen kulttipaikan osalta, joka tuli tutuksi edellisen kesän pyöräilyreissuilla) ja siitä Kapellskärin päivälautalle ja kotiin.
Loppuyhteenveto
Olihan hieno reissu! Norjan vuono- ja vuorimaisemat ovat kyllä ainutlaatuiset. Kaikenlainen infrastruktuuri on huippuluokkaa: tiet, pyöräilijöille pääasiassa ilmaiset lautat, palvelut ja vaikka julkiset WC:t. Pohjoismainen tapakulttuuri tekee kaikesta asioimisesta helppoa ja ennustettavaa, ja norjalaisissa tuntuisi olevan, esimerkiksi ruotsalaisiin verrattuna, pieni ekstraripaus jäyhyyttä ja oman tilan kunnioittamista, mikä tietysti miellytti introvertteja härmäläisiä.
Säiden osalta Länsi-Norja osoittautui aika lailla ennakkokliseiden kaltaiseksi. Lämpötilat 15 asteen molemmin puolin kesäkuun loppupuolella olivat omiin odotuksiimme nähden aika matalia (tosin vuonna 2025 taisi vastaavaa säätä olla vähän kaikkialla pohjoismaissa). Sateita, no, niitä osasi odottaa, mutta ehkä toivoi vähän vähemmän. Positiivinen yllätys oli, että yhtään kunnolla tuulista pyöräilypäivää ei meille sattunut (toisin kuin pari vuotta aiemmin Pohjois-Norjassa).
Aina kun puhutaan Norjaan matkustamisesta, puheeksi tulee maan kalleus. Ja tottahan se on, ainakin ravintoloissa syömisen ja (etenkin) juomisen suhteen. Myös hotelliyöpymisten hinnat ovat naapurimaihinsa tai muuhun Eurooppaan verrattuna rapsakat. Meillä kuitenkin ruokailuista iso osa oli itse tehtyä leiriolosuhdemuonaa ja majoittumiset pääasiassa luonnossa tai leirintäalueilla, joten öljymaahan tutustuminen ei erikoisemmin tuntunut kukkaron pohjassa tai luottokortin saldossa. Jo aiemmin mainittu majoittuminen leirintäalueilla teltassa oli merkillepantavan edullista sekä hinnan että vastineeksi saatavien palvelujen puolesta. Meillä kului reilun kahden viikon matkaan kaikkineen (majoitukset, ruoat, bensat, lautat) alle 1000 euroa per nenä, vaikka emme nyt mitenkään erityisesti yrittäneet penniä venyttää.
Seutuja voi ehdottomasti suositella retkipyöräilyyn, varsinkin jos ei mäkien ylös- ja alasajamisia karsasta. Tiet ovat erinomaisessa kunnossa ja autoilijat huomioivat pyöräilijät esimerkillisesti; ohitukset tapahtuvat aidosti toisen kaistan kautta ja jos ei vastaantulevan liikenteen takia tilaa ohitukselle ole, niin sitten autot ja raskaskin liikenne odottelee kiltisti ohituksen paikkaa. Reittien etukäteissuunnitteluun kannattaa panostaa; vilkkaimmilla teillä pyöräily ei ole täälläkään miellyttävää ja osaa tunneleista ei pysty kiertämään eikä pyöräily ole näissä aina sallittua.
Ja kyllähän Länsi-Norjan seudut soveltuu hienosti myös automatkailuun. Jos patikointi ja vaeltelu innostaa, niin tuoltahan löytyy hyvin merkattuja polkuja ja reittejä kaiken tasoisille vaikka kuinka paljon. Autoilun ja patikoinnin yhdistelmä onkin kai aika yleinen tapa nauttia turistina Norjan luonnosta ja maisemista. Yöpymällä teltassa leirintäalueilla tämä voisi olla houkutteleva tapa jopa budjettimatkailun harrastajille.
Top 5 tiet pyöräillen (kronologisessa järjestyksessä)
1. Urkevegen, tie 655 Urkesta tien 60 risteykseen
2. Oldedalsvegen ja Lodalsvegen, tiet Fv724 ja Fv723 Oldevatnetin ja Lovatnetin rantoja
3. Tie 615 rantoja pitkin Sandanesta Hyeniin ja Hyenista nousu järviylängölle
4. Tie 618, Måløyn tieltä 15 kääntyvä rantatie kohti Seljeä
5. Fylkesveg 70 Festøyan lauttasatamasta Indre Standaliin sekä nousu ja lasku tielle 655.
Top 5 tiet autolla (kronologisessa järjestyksessä)
1. Tie E136 lähestyttäessä Åndalsnesiä
2. Gamle Strynefjellsvegen 258 (tämä olisi hieno varmasti myös pyörän selästä, suositus on kait ajaa Grotlin suunnasta, jolloin ei tule ihan yhtä tappava nousu ylängölle)
3. Tie 55, erityisesti Bøvertunista eteenpäin Fossbergomin suunnasta (me käännyimme tieltä ennen Skjoldenia Tindevegenille, eli siitä eteenpäin ei havaintoja)
4. Tindevegen
5. Tie 53 øvre Årdalista, erityisesti Tyin vuoristojärven rannat
Kommentit
Lähetä kommentti