Viikinkien jäljillä

Kaarina – Korppoo – Kökar – Långnäs – Eckerö – Grisslehamn – Uppsala – Sigtuna – Ekilla – Anundshög – Eskilstuna – Mariefred – Tukholma, 635 km

 Kukapa ei viikingeistä tykkäisi.  

Itseä on pitkään kiinnostanut muutenkin viikinkiaikainen ja varhaisempi Pohjolan historia, ja kun
keväällä Yle Areenaan vielä ilmestyi hyvin toteutettu historiasarja Ruotsin alueen historiasta, niin asia oli ikään kuin mielen päällä. Kun oli kesä, lomaa ja sopivasti pari viikkoa ”omaa” aikaa, sikisi idea josko pyöräilisi historiadokumentissakin esitellyille pelipaikoille. Mälarenin laakso, ehdottomia aikakauden avainseutuja, sijaitsee suhteellisen lähellä Tukholmaa, joten ei kai seuduille pääseminenkään voi kovin hankalaa olla. Vielä kun netistä löytyi Mälardalsleden pyöräilyreitti, niin ideahan alkoi vaikuttaa oikein toteuttamiskelpoiselta.

Aikaa oli sen verran runsaasti ja Tukholman risteilymatkustus ei erityisemmin kiinnosta, niin päätin hoitaa menomatkan Ahvenanmaan saariston kautta. Upeat pienemmät saaret ja niiden väliset lauttamatkat olivat jo aiemmilta matkoilta tuttuja, mutta Kökarissa en ollut koskaan käynyt ja myöskin Eckerön ja Grisslehamnin välinen lauttayhteys oli testaamatta. No nämähän sopivat molemmat hienosti tähän suunnitelmaan. Ei siis muuta kuin kamat kasaan ja matkaan.

Retkipyörän pakkaaminenhan on oma taiteenlajinsa, jota tuli treenailtua edellisen kesän Lapin reissulle. Tänä vuonna mentiin pitkälle samoilla opeille, joista voi lueskella siis edellisestä postauksesta. 

1. päivä: Kaarina – Korppoo 83 km

Helsingistä Turkuunhan on ihan mukava pyöräilläkin, esim. hyvin viitoitettua Eurovelo 10 pitkin. Mieli halajasi kuitenkin nopeasti saaristoon ja itselle uusille reiteille, niin päädyin aloittamaan reissun julkisen liikenteen kyydissä. Junat eivät kesällä 2024 Turun suuntaan kulkeneet, mutta fillari liikkui mukavasti myös bussin kyydissä. Ensimmäinen pyöräilyetappi oli siis kotoa Kampin linja-autoasemalle.

 

Varsinaisesti retki tuntui alkavan Kaarinasta, missä väänsin pakatun pyörän bussin kyydistä tien päälle.
 

Alkumatka sujui vielä aika mantereisissa ja puolitaajamaisissa tunnelmissa, onneksi hyväkuntoisilla pyöräteillä. Paraisilla oli suunnitelmissa katsastaa kalkkilouhokset, mutta kun pyörä rullasi mukavasti eikä opastekylttejäkään näkynyt, niin se jäi nyt seuraavaan kertaan.   

 

Ravintola Sattmarkissa vähän Paraisten jälkeen oli aurinkoinen tunnelma ja hyvät kalat.

 

Ensimmäistä kertaa saariston tunnelmaan pääsi Nauvon lossilla.

Nauvon ja Korppoon sinällään ihan mukavat päätiet ovat myös osa Saariston Rengastietä. Enpä ollutkaan ajellut niitä ennen heinäkuussa! Auto- ja matkailuautoliikennettä oli paljon molempiin suuntiin, mikä teki pyöräilystä rauhatonta ja meluisaa. Onneksi olin tähän varautunut, Fillarifoorumilta olin saanut vinkin pikkuteitä kiertelevästä S:t Olavsleden pyöräily- ja patikointireitistä, jota sitten pääasiassa erityisesti Nauvossa seurailin. Reitissä olikin monia hyviä puolia, sen lisäksi ettei tarvinnut altistua koko matkalla rengastien autoliikenteelle, mm.:

 

Luonto ja maisemat,

 

 

 

 

kulttuurihistorialliset kohteet, kuten jatulintarha, sekä

kovasti vaihtelevammat tieolosuhteet.

Myös omintakeista Fortuna Fajans ravintolaa reitin varrella voi suositella.

 

Ensimmäisen yöpymispaikan olin katsonut Korppoon uimarannalta, joka sijaitsee pienessä saaressa. Perille pääsee vain kevyen liikenteen välineillä. 

 

 

Lentomatkan puuttuminen siirtymissä mahdollisti tällä kertaa retkikeitinvälineistön mukaan ottamisen. Illalliseksi kokkasin retki-tankkausten klassikon: Meksikon pataa ja soijarouhetta. 

 

Korppoon uimaranta oli tosi rauhallinen ja maisemat upeat. 

2. päivä: Korppoo – Kökar 38 km

 

Aamiaispuuron ja pannukahvien jälkeen siirtymä satamaan. Ennen lautan lähtöä kävin vielä katsastamassa Korppoon kirkon.

Seuraavana oli vuorossa parin tunnin lauttamatka Korppoon Galtbysta Kökareen. 

 

 

 

 

Kökaressa päätin majoittua leirintäalueelle, jotta pääsin tekemään paremmin varustehuoltoa ja kunnolla suihkuun. Leirintäalue oli siisti ja toimiva, telttapaikka 10 €/yö, hyvä diili. Leirintäalueen infon yhteydessä oli myös laadukas pikkuravintola. Lounaaksi savuahventa ja talon omaa perunasalaattia hienoissa maisemissa.
 

Olin varannut koko päivän Kökareen tutustumiseen. Siispä pyörällä saarta koluamaan. Saarihan ei ole kovin iso, joten jotakuinkin kaikki tiet on aika nopeasti ajeltu. Rannat ja kalliot on tosi hienoja, karuja, ja maisemat merelliset.  

 

 

Poikkesin kotiseutumuseossa, joka oli lähinnä esineiden kokoelma, melko runsas kylläkin.
 

 

 

 

Peders Aplagård, ”pääteiltä” vähän sivussa sijaitseva pieni kahvila omenatarhojen yhteydessä on käymisen arvoinen. 

 

 

 

 

Minun mielestä tiet oli kyllä ihan hyvässä kunnossa.

 

Kökaren kirkko ja sen takaa löytyvät vanhan kirkon rauniot esittelee paikan historian tätä puolta kiinnostavasti.
 

 

 

Koska päivää ja voimia oli vielä kiertoajelun jälkeen jäljellä, päätin lähteä tutustumaan lähiluontoon jalkapatikassa. Leirintäalueen läheltä kulkeva Kalen luontopolku tarjosi hienoja maisemia. Kevyt iltakävely oli eksymisineen lopulta vajaa 8 km melko kallioista maastoa. Iltatankkaukseksi oli onneksi varalla saaren ainoasta kaupasta ostettuja perunoita, parsakaalia ja kananmunia.

 

3. päivä: Kökar - Långnäs – Eckerö 79 km

Säätiedotus lupaili leppoisan aurinkoiseen merisäähän väliaikaista muutosta. Yöllä ja aamulla satoikin vettä sitten ihan huolella. Teltta selvisi sinällään testistä kunnialla, kaikki sisäpuolella säilyi yön kuivana. Aamiaisen sain myöskin nauttia leirintäalueen kuivissa sisätiloissa. Teltan purku ja kamojen kasaus kaatosateessa olikin sitten mielenkiintoisempi operaatio. Kun olin kerran päättänyt aamuyhdeksän lauttaan ehtiä, ei siinä muu auttanut kuin likomärkä teltta ja osittain muutkin varusteet pyörälaukkuihin ja kohti satamaa. Onneksi olin pakannut vaihtovaatteet muovipusseihin, joten ne säilyivät joten kuten kuivina, ja kaatosadepyöräily satamaan kasteli vain sadevarusteet.

Parin tunnin lauttamatka Kökaresta pääsaaren itäkärkeen Långnäsiin sujui leppoisasti sadekamoja kuivatellessa. Sääkin jälleen kirkastui, ja sitä myötä myös retkifiilis koheni. Lautalla ei korttimaksu toiminut, joten lounasta piti etsiä pääsaaren puolelta. Noin 15 km Långnäsin satamasta löytyi thai buffet lounasravintola. Karu paikka, mutta ruoka oli maittavaa ja tuoreet kasvikset raikkaita. 

Pyöräily Eckeröön oli pitkälti sitä mitä aiemmatkin kokemukset pääsaarelta lupaili; hyväkuntoista asfalttia, paljon pyöräteitä ja ihan mukavaa, vaihtelevaa ajoa, mutta maisemiltaan ei vedä vertoja pienemmille saarille. Ja liikennettä oli taas vähän enemmän. Seurailin osan matkaa St olaf reittiä, joka kulki pienempiä ja rauhallisempia teitä. Mitään suurempia kohokohtia ei matkalle kuitenkaan sattunut.

Pyörälaukuissa märkinä muhivien kamojen takia päädyin etsimään Eckeröstä kaupallista majoitusta. Kieltämättä kunnon sänkykin vähän houkutteli. Nalles Gästhem oli täyteen varattu, mutta Granbergsilta löytyi yksi "emergency room”. Ja tärkeänä varustuksena pihalta löytyi pitkät pyykkinarut. Muutenkin oikein kaunis ja viihtyisä paikka.  

 

Varustehuollon jälkeen kävin vielä jäätelöllä Eckerön vierasvenesatamassa ja postimuseon ulkoalueella.  

 

 

 

 4. päivä: Eckerö – Grisslehamn – Uppsala 95 km

Eckerö - Grisslehamnin lautta oli vähän kuin 80-luvun Tukholman lautat. Nykyisiin verrattuna todella pieni, mutta kaikki tarvittava löytyi. Kuten tax free, joten suoritin suomalaisturistin velvollisuudet ja kävin ostamassa yhden oluen ja suklaata matkaevääksi. 

Mitäpä sitä sanoisi Grisslehamn Uppsala välin pyöräilystä? Kapeat pientareet, kohtalaisen paljon liikennettä (autoilijat ottavat onneksi pyöräilijät paremmin huomioon kuin mihin on Suomen teillä tottunut) eikä juuri mitään kiinnostavaa nähtävää. Vielä kun sää oli pilvinen, alkumatkasta tihkusateinen ja vastatuulinen, ajopäivästä tuli melko puuduttava. Hallstavikistä sai sentään runsaan lounaan, mutta sen jälkeen ei matkalla ollutkaan oikein muuta kuin metsää ja ohi ajavia autoja. Uppsalaa lähestyttäessä alkoivat onneksi maisemat monipuolistua, reitti kulkea pyöräteillä ja aurinkokin välillä pilkistellä.

Suuntasin suoraan Gamla Uppsalaan, joka oli matkan historiaosuuden pääkohteita. Se olikin todella monipuolinen ja antoisa kohde, jossa sai helposti kulumaan useamman tunnin. Viikinkiaikaiset hautakummut olivat vaikuttavia. 

 

 

Alueen historiaa jääkauden lopulta kristinuskon saapumiseen hyvin esittelevä museo oli todella kattava ja modernilla tavalla esitetty.
  
 

 

 

 

Alueelta löytyi myös 1700-luvun tyyliin rekonstruoitu maatila alkuperäisrotuisine eläimineen. 

Uppsalan seuduilta en oikein keksinyt telttayöpymiselle houkuttelevaa paikkaa, joten päädyin varaamaan Airbnb-majoituksen Uppsalan keskustan liepeiltä. Toinen yö peräjälkeen kunnon sängyssä; ei ehkä retkeilyn hengen mukaista, mutta kelpasi minulle.

 5. päivä: Uppsala – Sigtuna – Ekilla 79 km

Hyvin nukutun yön jälkeen oli mukava lähteä taas liikkeelle. Uppsalan uudempi keskustakin Fyrisån joen varrella on oikein viihtyisä, eikä nyt ainakaan Suomalaisessa mittakaavassa mitenkään erityisen uusi. Sieltähän löytyy mm. Ruotsin vanhin yliopisto. Ja ketäs kuuluisia onkaan kotoisin Uppsalasta? Tiedehenkilöistä löytyy sellaisia nimiä kuin Celsius ja von Linné. Ja ainakin meille 80-luvun kokeneille ”Uppsalan ekonomi” on tuttu termi, ja varsinkin se yksi. Mutta oikea vastaus kysymykseen on tietty Pekka Töpöhäntä, jonka seikkailuja oli mukava fiilistellä yliopiston viereisissä vanhoissa kortteleissa.

Pyöräily Uppsalasta Sigtunaan olikin sitten edellisen päivän pakkosuorittamisen jälkeen toista maata. Reitti kulki kaunista joen vartta, joka muuttui pian luonnonsuojelualueen kosteikoksi. Oli aika hunajaista rullailla leppoisasti vaihtelevassa luontomaisemassa pitkin rauhallisia polkuja. 

Loppumatka Sigtunaan oli vähän vilkkaamman tien vartta, kauniissa maalaismaisemissa. Sigtunan kaupunki on perustettu Ruotsin ensimmäiseksi kristilliseksi keskukseksi 900-luvun lopulla. Naapuri Uppsala sen sijaan piti kiinni vanhoista, hyviksi havaituista pohjolan jumalista, yhtenä alueen viimeisistä pakanapesäkkeistä, vaikka käännytyksen into Sigtunan suunnalta oli kova.

Sigtunan vanhan kirkon rauniot on Ruotsin vanhimpia.

 

Sigtunan vanhan keskustan kaduilla on hyvin säilytetty niiden menneiden aikojen henki.

Sigtunasta löytyy myös historiallinen museo. Vaikka se onkin aika pieni eikä kattavuudessaan vedä vertoja Uppsalan vastaavalle, on se ihan hyvin ja mielenkiintoisesti koostettu. 

 

Sigtunasta eteenpäin pyöräily seuraili ensimmäistä kertaa varsinaista Mälardalsledeniä. Reitti on hyvin viitoitettu ja kulkee pääasiassa mukavissa maalaismaisemissa ja ajoittain Mälarenin rannoilla ja pienten, pittoreskien kaupunkien ja kylien läpi. 

Tässä osassa Mälarenin laaksoa (Uppsalan, Sigtunan ja lähiseutujen maastot) on eri puolilla paljon rautakautisia ja varhaiskeskiaikaisia riimukiviä (Runsten). Näitä oman aikansa graffiteja tai tageja oli mukava käydä pyörällä bongailemassa. 

 
 

 
Uudempaa ruotsalaista tienvarsitaidetta.
 

 

Seuraavaksi yöpaikaksi olin katsellut kartalta Ekillaåsensin luonnonsuojelualueen pienen uimarannan. Se olikin oikein mainio grillikatoksineen ja hienoine maisemineen. Se mikä googlemapsista tai muutenkaan paikalla ollessa ei käynyt ilmi on rannan läheisyys sotilasalueeseen. Eli ei kannata säikähtää jos pimeällä törmää rynnäkkökiväärein aseistautuneisiin partioihin. Muutoin telttapaikka ”palveluineen” oli aika ihanteellinen. 

6. päivä: Ekilla – Anundshög 82 km

 Matka jatkui Mälarenin pohjoispuolta rauhallisia maalaisteitä pitkin. Mukavaa, leppoisaa ajelua, ei tosin hirveästi maisemallisia tai muita kohokohtia ennen Anundshögia. Anundshög oli yksi historiaretkeilyni pääkohteita, vaikuttava pronssi- ja rautakautinen hauta- ja kulttipaikka sekä viikinkiaikainen kaupan keskus. 

 

 

 

 

 

Alkuperäisenä suunnitelmana oli ajella vielä reitin länsipäähän Kvicksundiin asti. Olin kuitenkin ollut yhteydessä vanhaan ystävääni, joka asui perheensä kanssa pienellä maatilalla metsän keskellä Arbogassa. Sainkin nyt kutsun kyläilemän heille, enkä pannut pahakseni kotiruokaa oman pihan tuoreista antimista ja jälleen yhtä sisätilayöpymistä.

7. päivä: Eskilstuna – Mariefred 87 km

 Hyvin nukutun yön ja runsaan maalaisaamiaisen jälkeen matka jatkui Eskilstunan lähistöltä, johon sain ystävältäni kyydin. Mälarenin reitin eteläpuoli on todella hieno, kivoja, hyväkuntoisia pikkuteitä, vaihtelevaa maalaismaisemaa ja nättejä pikkukaupunkeja. 

Olisi voinut pysähdellä enemmänkin rantakaupunkien kahviloissa, mutta jotenkin yksin ajaessa tulee nämä ohitettua ja eväät syötyä mieluummin luonnon helmassa.

 

 

Alkuillasta saavuin Mariefrediin, nähtävästi lähiseudun ruotsalaisturistien suosimaan hienoon pikkukylään. Vähän kuin joku Tammisaari kesän aktiivisimpina aikoina. Lähistön ilmeisen aktiivinen (lue: meluisa) leirintäalue ei oikein kiinnostanut, ja päädyin pystyttämään leirin iltahämärissä lähistölle pellon laitaan. 

8. päivä: Mariefred – Tukholma 92 km

Matka jatkui kohti Tukholmaa.

Alkukilometrit Mariefredistä sujui tunnelmallista pyöräilypolkua vanhan junanradan vartta mukaillen, ennen kuin siirryttiin jälleen maantielle. Tiet olivat nyt edellistä päivää hieman isompia, mutta liikennettä ei ollut missään vaiheessa häiritsevästi.  

Nyhamnista Södertäljeen johti suora pyörätie metsäisen, osittain  kosteikkoisen alueen poikki. Södertäljessä taisin tietämättäni ajella uutisista tuttujen Genetan ja Blombackan no-go-alueiden läpi, mutta kovasti oli rauhallista lähiötä, en olisi moista kuriositeettia huomannut, jos en olisi jälkeenpäin tarkistanut.

Södertäljestä matka jatkui jonkin matkaa metsäisellä ulkoilualueella. Tukholmaa lähestyttäessä alkoi näkymään tiheämmin ihmisiä ja asutusta, mutta myös mukavia uimarantoja ja virkistysalueita.

Alkuperäisenä suunnitelmana oli tähdätä illansuuhun Helsingin yölauttaan. Kuitenkin kun paria päivää aiemmin aloin katsella lippuja, tarjolla oli ainoastaan yli 400 euron sviittejä. Kun seuraavalle päivälle oli Turun lauttaan pyöräpaikkoja tarjolla alle kolmella kympillä, suunnitelman muutos oli aika helppo.
Tukholmassa minulla oli yöpyminen tuttujen nurkissa, jälleen sivistyneissä sisätiloissa.
Seuraavana aamuna oli vuorossa enää siirtyminen Turun päivälautalle, ja Turusta bussimatka Helsinkiin.