Normandian halki kanaalin rantaan – Pariisista Mont Saint-Micheliin

 

Rambouillet – Chartres – Nogent-le-Rotrou – Alencon – Mortain – Mont Saint-Michel – Granville, 6. – 11.4.2026, 450 km

Oltiin keväisellä vierailulla tyttären luona Pariisissa. Mietittiin, että voisi olla mukava tutustua vähän myös Ranskan maaseutuun, ja myös Englannin kanaalin rannat kiinnosteli. Löydettiin näihin kiinnostuksiin soveltuva La Veloscenie pyöräilyreitti Pariisista Mont Saint-Michelin luostarisaarelle. Pitihän tuota lähteä toteuttamaan.

 

1. päivä: Rambouillet – Chartres, 55 km

Pariisista vuokrattiin pyörät Locavelow-palvelun kautta. Hyväkuntoiset gravelit ja tarakkalaukut edulliseen hintaan. Veloscenie-reitti alkaa Pariisin ytimestä, mutta me päätettiin hoitaa ensimmäiset kymmenet kilometrit paikallisjunalla, jotta ei tarvinnut ajella esikaupunkialueita. Reitin varrelle Rambouilletiin junalla pääsee pyörän kanssa Pariisin julkisen liikenteen lipulla reilussa puolessa tunnissa.

Rambouilletin kylästä ajelumme alkoi pitkin rauhallisia, hyväkuntoisia päällystettyjä teitä kauniissa kumpuilevissa maalaismaisemissa. 

Kevät oli Normandiassa jo pitkällä ja teitä reunustavat rypsi- ja vehnäpellot olivat kauniissa väreissä.

Jokien varsilla näkyi villimpääkin luontoa.

Reitti kulkee useiden kylien läpi, jotka henkii alueen vanhaa historiaa. Maintenonin kylässä ajeltiin upean kivisillan yli.

Maintenonin vaikuttavaa kivilinnaa ei ole koulittu taisteluissa, vaan se on parhaiten tunnettu Louis XIV:n toisen siipan kortteerina.

Varsinaisia lounaspaikkoja ei ensimmäisen päivän reitin keskeltä juurikaan tullut vastaan. Lyhyen ajopäivän lounaaksi riitti pienen leipomon antimet.

Viimeiset 10 km ennen Chartresia ajeltiin kaunista päällystettyä ulkoilutietä metsän poikki ja lopussa joenvartta pitkin.

Chartresiin saavuttiin hyvissä ajoin, ja aikaa jäi tutustua historialliseen kaupunkiin, joka on myös suosittu päiväretkien kohde Pariisista. Nyt oltiin sen verran sesongin ulkopuolella, että turisteja ei kovin paljoa näkynyt.

Chartres on parhaiten tunnettu Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluvasta 1100-luvun katedraalistaan. Chartresin oma Notre Dame on Pariisin vastaavaa isompi ja monien mielestä goottilaisen tyylisuunnan kauneimpia. Pytinki paloi jo aikalailla tuoreeltaan, ja tulipalosta selvisi vain läntinen julkisivu ja toinen torneista; toinen rakennettiin 1200-luvun alkuvuosina uudestaan korkeampana ja tyypilliseen goottityyliin. Katedraalissa on myös maailman upeimpiin lukeutuva kokoelma keskiaikaisia lasimaalauksia.

Notre Dame ei ole kuitenkaan Chartresin vanhin kirkko. Katedraalin lähistöllä sijaitseva Église Saint-Pierre oli alkujaan 600-luvulla rakennettu luostari. Viikingit eli pohjoisen miehet (normand, mistä Normandia on saanut nimensäkin) ryöstelivät Chartresia useampaan otteeseen 800-luvun lopulla ja 900-luvun alussa, ja samalla mokomat polttivat luostarinkin. Sen jälkeenkin se on palanut useampaan kertaan ja uudelleenrakennettu kirkoksi 1100 - 1300-luvuilla. Ranskan 1790 vallankumouksen aikaan, kun monet uskonnolliset rakennukset olivat ns. uusiokäytössä, Saint-Pierressä toimi salpietaritehdas. 1800-luvulla uskontohommat lähti taas uuteen nousuun ja kirkko on toiminut yhtäjaksoisesti siitä saakka. Ei ole ulkoapäin ihan yhtä näyttävä kuin katedraali. Sisällä ei ehditty käymään.

Chartresin vanha, aikoinaan linnoitettu osa on Pariisin tapaan joen keskellä pienellä saarella. Linnoituksista on jäljellä vain rippeitä, mutta jokirannoilla on paljon vanhoja rakennuksia ja pikkukujat ovat tunnelmallisia.

Majoituimme juuri vanhan kaupungin ulkopuolella Residhome Chartres loma-asunnossa, josta saimme edullisesti erinomaisen keittiöllisen huoneen. Iltaruokailut kokkailtiin itse

2. päivä: Chartres – Nogent-le-Rotrou, 82 km

Aamu valkeni pilvettömältä taivaalta. Alkumatka Chartresista oli puistomaista polkua joen rantoja pitkin, joka muuttui taas rauhallisiksi päällystetyiksi maalaisteiksi.

Ajo oli mukavasti vaihtelevaa vanhojen kylien ja rauhallisten maalaismaisemien vuorottelua lempeän mäkisessä maastossa.

Ranskassa kevät oli jo pitkällä ja kirsikan ja magnolian kukat kauneimmillaan.

Kylissä oli mukava pidellä kahvitaukoja. Illiers-Combrayn kirkon vieressä pääsi etsiskelemään kadonnutta aikaa nuoren Marcel Proustin vieressä. Matkan varrelta löytyy myös mukavan oloisia ravintoloita, mutta kannattaa olla tarkkana varsinkin myöhäisten lounaiden kanssa; kylistä ei oikein mistään saa ruokaa klo 14 ja 18 välillä. No, sitten poljettiin pähkinöiden ja proteiinipatukoiden voimalla.

Frazén kylässä oli Normandian tyypilliset tarjonnat eli kirkko, linna ja avoin viihtyisä ravintola, josta ei saanut kahden ja kuuden välillä ruokaa, mutta siellä oli myös erinomaisesti varusteltu pyörien ja pyöräilijöiden huoltopiste. Tämän perusteella olettaisin Veloscenie-reitille sesonkiaikoihin enemmänkin käyttäjiä. Nyt oli kovin hiljaista.

Seuraava majapaikka oltiin varattu saman päivän aikana Nogent-le-Rotroun pikkukaupungista. Kaupungin alkujaan 1040-luvulla rakennettu linna kylpi ilta-auringossa. Linnan pihamaalla oli rentouttavaa viettää lepotaukoa ennen kauppareissua ja majapaikan etsintää.

 

3. päivä: Nogent-le-Rotrou – Alencon, 84 km

Nogent-le-Rotrousta lähdettäessä poljettiin alkuun taas joen vartta ja sitten rauhallista tietä, vaihteeksi metsäisemmissä maalaismaisemissa.

Maatalous oli pienimuotoista ja eläimet uteliaita.

Myös kylissä talojen pihoilla pitkin matkaa nähtiin kotieläimiä. Kanoja oli paljon, ja saattoi siellä olla jokunen Gallian kukkokin.

Suurin osa päivää kuljettiin historiallisen rautatien uralle tehtyä pyöräily- ja vaellusreittiä. Kovasti oli tasaista ja suoraa, mutta kuitenkin ihan vaihtelevaa. Polku oli koko matkan kauniisti puitten ympäröimää ja kulki kylien ja vanhojen asemapaikkojen ohi, joista osa oli hienosti kunnostettu museokäyttöön tai kahviloiksi.

Edellispäivän lounaskokemuksesta (tai siis kokemuksettomuudesta) viisastuneena saavuimme ajoissa Mortagne-au-Percheen, jossa nautimme Chez Nath et Paulo ravintolan varjoisella terassilla herkullista kotiruokaa buffet-pöydästä paikalliseen tapaan (kokki kertoili mitä heillä on ja mätti lautaselle toiveiden mukaan). Erinomaisen ystävällinen palvelu ja riittävä kommunikaatio, kun meidän ranskan ja heidän englannin kielen taidot olivat hyvin linjassa eli olemattomat.

Alenconin vähän isompaan, historialliseen kaupunkiin saavuttiin auringon paisteessa. Alenconissakin on kaunis vanha kaupunki, oma Notre Damensa ja linnoja. Meidän Airbnb oli hieman kaupungin ulkopuolella rauhallisella asuinalueella.

 

4. päivä: Alencon – Mortain, 105 km

Alenconista matka jatkui jälleen auringonpaisteessa ja vallan kesäisissä lämpötiloissa. Maisemallisesti aiempien päivien tapaan kaunista kumpuilevaa maaseutumaastoa pienten kylien läpi.

Carrougesin kukkulakylän juurella on alkujaan 1300-luvulla rakennettu linna, joka oli yksi satavuotisen sodan taistelupaikkoja englantilaisia vastaan 1300- ja 1400-luvuilla.

Useammassakin kylässä oli ensimmäisen maailmansodan muistomerkkejä. Nämä Lignieres-Orgeresistä ja Domfrontista.

Bagnoles-de-l’Orne oli jonkinlainen lomaresortti paremmalle väelle, oikein söpöä seutua. Kylän raitilla syötiin reilu lounas salaattibaarissa.

Välillä reitti kulki luonnonsuojelualueen läpi moottoriajoneuvoilta kiellettyä metsätietä. Lintujen kevättoimet takasi meille matkaevääksi jatkuvaa konserttinautintoa.

Domfront oli yksi viehättävimpiä kyliä matkan varrella.

Domfrontista löytyy myös 1000-luvulla rakennetun linnan rauniot. Siellä oli rentouttavaa pidellä taukoa ja ihailla maisemia. Ja jotta tähänkin paikkaan saataisiin joku skandinaavikulma, niin linnanhan valloitti 1049 Normandian alkuperäisen viikinkivalloittajan Rollon jälkeläinen William Valloittaja (sama kaveri, joka käväisi myöhemmin ohimennen voittamassa Hastingsin taistelun ja valloittamassa Englannin). On siinä valloittava sukulinja!

Seuraava yöpymispaikka oltiin katsottu Mortainin pikkukaupungista. Mortain on rakennettu kukkulan rinteeseen ja sinne olikin koko reissun jyrkin nousu.

Majoituimme historialliseen rakennukseen tehdyssä La tour cachée majatalossa, jonka porrastorni on osa vanhaa kaupungin muuria 1200-luvun lopulta. Mortainin rakennuskanta tuhoutui lähes kokonaan saksalaisten ja amerikkalaisten joukkojen välisissä taisteluissa 1944, ja majatalon rakennus on yksi harvoista säästyneistä. Hieno paikka ja superystävälliset majatalon pitäjät, joista herra puhui poikkeuksellisesti sujuvaa englantia ja kertoili mielellään paikan historiasta.

5. päivä: Mortain – Mont Saint-Michel, 70 km

La tour cachéen majatalon pitäjien juttujen kera tarjoaman maittavan aamiaisen jälkeen lähdimme Veloscenie-reitin viimeiselle etapille kohti Mont Saint-Micheliä. Vähän jo jännitti, olihan tämä kuuluisa luostarisaari pyöräretken pääkohde.

Ajo sujui jälleen leppoisasti kovapohjaista vain kevyelle liikenteelle varattua hiekkatietä luonnosta ja kukkaloistosta nautiskellen.

Evästauolle pysähdyimme Sélune-joen varrelle 1000-luvun alussa perustettuun Dulceyn kylään.

Viimeiset toistakymmentä kilometriä ajelimme Mont Saint-Michelin lahden vuorovesitasangon reunaa. Jännitys kohosi, kun luostari läheni horisontissa kilometrien vähetessä. Koko tasangon matkalla nurmikoita rouskuttamassa oli valtavasti lampaita, ja niiden puuhia oli hauskaa seurailla.

Vihdoin perillä! Luostari on rakennettu kalliosaarelle, jonne pääsee mantereelta kävellen, pyörällä tai bussilla parin kilometrin pituista siltaa pitkin. Saari joko on tai ei ole veden ympäröimä, riippuen vuorovedestä, jonka vaihtelu on jopa 14 metriä.

Saaren korkeat kalliot ovat luultavasti toimineet kulttipaikkana kelttikansoille jo ennen ajanlaskun alkua. Ensimmäiset rukoushuone ja kappeli rakennettiin saaren rinteille 700-luvulla, ja itse luostarin rakentaminen alkoi 900-luvulla viikinki-Rollon pojan Vilhelm Pitkämiekan (kuka näitä nimiä keksii!) taloudellisella tuella. Paitsi että luostari on ollut tärkeä pyhiinvaelluskohde, sillä on ollut myös sotilaallista merkitystä Normandian ja Bretagnen rajalla. Saarta kiertävät linnoitukset rakennettiin pääasiassa 1200-luvulla, mikä teki jyrkkäkallioisesta saaresta vaikean valloitettavan. Mont Saint-Michel olikin ainoa paikka Normandiassa, jota englantilaiset eivät pystyneet valloittamaan satavuotisessa sodassa 1300 - 1400 luvuilla.

Luostarin näköalatasanteelta oli upeat näkymät merelle sekä alaville lähialueille. Luostarin torni kohoaa 170 metrin korkeuteen ja itse saaren kalliokin lähes sataan metriin, joten sinne kiipeäminen pitkin vanhoja, kapeita kujia oli mukavaa vaihtelua satulan päällä reippailuun. Luostari tarjoaa pari kertaa päivässä englanninkielisen, reilun tunnin kestävän opastuskierroksen. Erittäin osaavan historioitsijan mielenkiintoinen ja monipuolinen esittely. Vahva suositus.

Vierailumme aikana oli laskuvesi, ja saaren olisi päässyt kiertämään kävellen pehmeää tasangon hiekkapohjaa pitkin. Me päädyttiin ihmettelemään seutua kuten suurin osa turisteista eli luostarin korkeuksista. Osaa paikallaolijoista kiinnosti enemmän ihmetellä meitä turisteja.

Antoisan luostaripäivän jälkeen meillä oli edessä vielä muutamien kilometrien pyöräily majapaikkaamme. Vielä viimeiset näkymät luostarista ja moikat lampaille.

Majoituksen olimme varanneet maatilamatkailu-B&B:stä Veloscenie-reitin varrelta. Saapuessamme siellä sattui olemaan lähinnä kait alueen motoristeille suunnattu grillaus- ja bändi-ilta. Syömisiksi olisi ollut tarjolla pelkkää makkaraa ja pihviä, joten suihkun jälkeen suuntasimme ainoaan toiseen avoimeen ravintolaan viiden kilometrin säteellä. Taisimme olla illan ainoat asiakkaat, mutta saimme aivan mainion kolmen ruokalajin kalaillallisen. Palailimme majapaikkaamme sen verran tyytyväisinä päivän ja illan antiin, että emme jaksaneet jäädä kovin pitkäksi aikaa nautiskelemaan kasarin ja ysärin raskaan rockin klassikoista parhaimmillaan tyydyttävästi vedettynä.

6. päivä: Mont Saint-Michel – Granville, 53 km

Rouheahko majapaikkamme tarjosi erinomaisen maalaisaamiaisen. Viimeinen ajopäivämme oli viikon ainoa, jossa olisi ollut sään suhteen vähän toivomisen varaa. Koko päivä oli tosi tuulinen ja ajoittain sateinenkin eikä lämpötilakaan noussut juuri +15:n yläpuolelle.

Ensimmäinen kohde oli Avranchen pikkukaupunki, jossa söimme erinomaisen lounaan (kolme ruokalajia, mikä tuntui olevan lounasaikaankin normi) sekä vierailimme Mont Saint-Michelin kokemusta hyvin tukevassa Scriptorial-museossa. Museo oli rakennettu tyylikkäästi kaupungin vanhoja linnoituksia hyödyntäen.

Museossa oli laajasti esillä Mont Saint-Michelin munkkien kääntämiä uskonnollisia tekstejä ja kuvituksia hienosti säilyneissä pergamenttikirjoissa. Museon näkökulma oli laajemminkin kirjoittamisen tapojen ja teknologioiden historiassa, joista se antoi kattavan maailmanlaajuisen kuvan.

Ajo jatkui Normandian varsin mäkisiä rantoja seuraillen. Tämä teki matkanteosta navakassa sivutuulessa ajoittain rasittavaakin, mutta toisaalta mäkien kiipeäminen takasi hienot näkymät Englannin kanaalin suuntaan. Päästiin myös fiilistelemään viimeisiä kaukaisia näkymiä edellispäivän luostarisaareen.

Granville oli valikoitunut viimeiseksi kohteeksi lähinnä sillä perusteella, että sieltä oli tarjolla seuraavalle aamulle suora junayhteys takaisin Pariisiin. Kaupunkiin saavuttiin sen verran illansuussa, että emme jääneet sen enempää ihastelemaan vanhan keskustan vilskettä, vaan suuntasimme suoraan etsimään hotelliamme juna-aseman lähistöltä.

Iltaa kohden sää kirkastui. Raikkaasta tuulesta huolimatta, pitihän sitä testata myös Englannin kanaalin keväiset pulahdusominaisuudet.

Yhteenveto 

Kaiken kaikkiaan hieno reissu ja Veloscenie on mainio, helppo pyöräreitti, jota voi suositella pyöräilykokemuksen määrästä riippumatta. Rauhallista, turvallista pyöräilyä, mukavan vaihtelevaa maastoa, kauniita maisemia ja kyliä sekä mielenkiintoista historiaa. Reitti oli pääosin hyvin viitoitettu, mutta ei kuitenkaan aivan kaikilta kohdilta, joten jälki jossain karttaohjelmassa takaa sujuvan matkanteon. Palveluita ja majoituksia oli tarjolla sopivin välimatkoin. Ranskassa kun liikuttiin, niin ravintolat ja kahvilat, joissa vierailimme, olivat yllätyksettömästi tosi viihtyisiä ja tarjonta herkullista. Englannin kielellä pärjäsi vaihtelevasti, mutta ranskalaisten huhutusta töykeydestä (vai onko se vain pariisilaisten?) ei ollut tietoakaan, vaan aina onnistuimme kommunikoimaan molemmin puolin hymyillen, yritettiinpä sitten englannilla tai jollain ranskan tapaisella. Varasimme majoitukset matkan varrella aina edellisenä iltana tai vasta samana päivänä booking.comista tai airbnb:stä, eikä sopivien majoitusten saamisessa ollut ongelmia. Tilanne saattaa tietysti olla erilainen sesonkiaikaan. Hintataso majoituksissa oli ehkä puolet tai kolmasosa Pariisin verrattuna.